Резюме: | VESA JAAKOLA. Kun kysytään, missä historian tapahtumissa suomalaisia on kuollut eniten, yleisimmin vastataan, että viime sodissa. Niissähän sai surmansa vajaat satatuhatta sotilasta ja tuhansia siviilejä. Vastaus on kuitenkin väärä. Tasan 150 vuotta sitten suomalaiset kokivat ankaria nälkävuosia. Niin ankaria, että aikavälillä 1867–1869 ainakin 150 000 suomalaista menehtyi nälkään ja aliravitsemuksesta seuranneisiin tappaviin tauteihin. Miksihän tästä tuhoisimmasta kansallisesta tragediastamme kerrotaan ja tiedetään vain vähän, etenkin sotatapahtumiin verrattuna? Yhdeksi syyksi voi epäillä, että tuolloiset johtajamme pyrkivät peittelemään suuronnettomuutta, jonka estämiseksi he eivät tehneet kaikkea voitavaa. Suomalaiset eivät olleet ainoita, joita ankarat luonnonolot koettelivat 1800-luvulla. Kansan kokoon nähden toiseksi eniten nälkäkuolemia oli Irlannissa, kun sielläkin sadot tuhoutuivat kylminä kesinä. Viime vuosisadalla miljoonia tappaneita nälkäkatastrofeja koettiin Ukrainassa, Kiinassa ja Etiopiassa, paljolti hallitusten aiheuttamina. Nälkä on ollut usein nähty kuokkavieras ihmiskunnassa. Siitä on ollut kohtalokkaita seurauksia. Nälkiintyneet kansanjoukot ovat kaataneet hallituksia. Hurjimmillaan nälkiintyneet ovat tehneet vallankumouksia muuttaakseen yhteiskuntia. Ruokaa ei siis ole riittänyt aina kaikille. Nytkin miljoonat ihmiset näkevät nälkää Lähi-idän ja Afrikan selkkausalueilla. Itäisen Afrikan kuivuusalueilta kymmenet tuhannet ovat lähteneet nälkää pakoon muualle, Eurooppaan asti. Väestö- ja ravintotieteilijät ovat pohtineet jo yli kahden vuosisadan ajan kysymystä ravinnon riittävyydestä kasvavalle ihmiskunnalle. He jakautuvat pessimistiseen ja optimistiseen koulukuntaan. Pessimisteistä ensimmäinen ja tunnetuin on teologi ja taloustieteen professori Thomas Robert Malthus. Hän esitti näkemyksenään jo vuonna 1798, että nälänhädät ovat lähes väistämättömiä, kun väestöt kasvavat nopeammin kuin ravinnon tuotanto. Onko hän väitteineen oikeassa? Malthusin ajoista lähtien kahdessa vuosisadassa ihmiskunta on kasvanut seitsenkertaisesti, yhdestä miljardista yli seitsemään. Uusimman tilastotiedon mukaan ruokaa tuotetaan nyt globaalisti niin paljon, että sitä olisi kaikille riittävästi, 2 800 kilokaloria päivässä, jos se jaettaisiin tasan kaikkien kesken. Koko maailman mittakaavassa Malthusin ennuste ei siis ole toteutunut, ei ainakaan vielä. Tosin kaiken aikaa nälänhätiä on koettu paikallisesti ja ajoittain, ei kuitenkaan Malthusin esittämästä syystä. Kolme asiaa on mitätöinyt Malthusin pääväittämää nälänhädän väistämättömyydestä. Niistä ensimmäinen on ravinnon tuotannon tehostaminen etenkin maanviljelyssä ja kalastuksessa. Monin paikoin tuotanto on kasvanut nopeammin kuin väestö. Toiseksi on luotu elintarvikkeiden maailmanmarkkinat. Malthusin eläessä huonoina aikoina ruoka-aineita ei saatu muualtakaan. Nyt niitä voi ostaa markkinoilta. Kolmanneksi ruoka-avusta on tullut keino hoitaa valtiosuhteita. Suuret tuottajat antavat suojateilleen mittavaakin apua nälänhädän torjumiseksi. Kehitysyhteistyössä on […] |